JOKIN RUMA, NÄKYMÄTÖN SAARTAA MEITÄ

Lunta sysitään sivuun niin että tiet ja parkkialueet ovat entistä tasaisempia liikkua. Mutta itse lumi jätetään rumiksi röykkiöiksi reunoille. Lumikuonaa ei ehkä nähdä, ja siksi se muuttuu rumaksi. Se on torjuttua ainesta, esille tunkevaa jähmettynuttä viemäriä, jotenkuten se saadaan pidettyä loitolla mutta pelkään unissa katselevani juuri sitä. Ja epäilen että minulla sekä teillä muillakin on traumaattinen suhde lumeen.

Samaan aikaan mummot silittävät lakanoita, viikkaavat ja taittelevat niitä liinavaatekaappiin. Taittelu suoritetaan siten, että laskoksen jäljet tulevat kauniin symmetrisesti sitten kun lakana levitetään sängylle.

Ja lapset haalareissaan, punaiset ja siniset pikkulapiot käsissään ympärillä äärettömät määrät lunta, jota he noilla lusikoillaan käyvät kaivamaan. Mikseivät isät isoilla traktoreillaan tulisi tekemään sitä mitä lapset toivoisivat.