PUHETTA HOUSUUN TULLEESTA REPEÄMÄSTÄ

Jos tulee palkeenkieli niin elämä saattaa hajota. Siis aivan sellainen pieni repeämä housussa reiden kohdalla on peruuttamaton juttu joka saattaa johtaa kohtalokkaaseen alamäkeen. Lopulta voitaisiin eläkepapereiden liitteeseen kirjata: kaikki alkoi siitä repeämästä housussa.

Pari viikkoa sitten kurkotin kirjaa ylimmälle hyllylle, seisoin tuolilla ja polveni kosketti kirjahyllyssä kohtaa jossa joskus oli ollut kreikkalaista tragediaa ilmaiseva irvistyskuva, mutta nyt siinä oli jäljellä vain kirottu naula. Se repäisi aivan pienen, tuskin havaittavan palkeenkielen.

Kuljeskelin muutaman päivän ne housut jalassa, mutta itseluottamukseni oli täysin mennyt. Varsinkin opiskelijat, he oikein etsivät opettajista tällaisia pikkuasioita,suorastaan pelkäsin heitä. Kuinkahan moni olisi halunnut repäistä tuosta pienestä kohdasta... en tiedä mutta minä olisin hajonnut itsekin samaan paikkaan.

Sitten tyttäreni näki housut, olin heittäntyt ne hylättynä komeroon, ja hän kysyi että miksen mä pidä niitä lämpimän ruskeita samettihousuja. Ne repesivät. Eihän tuota tarvitse kuin pikkuisen ommella. Kyllä minä voin.

Vasta nyt uskalsin ajatella sitä, kuinka mahtavan männynkaarnaisilta ne housut ovat tuntuneet, niin eläviltä, koiramaisilta. Olen koettanut sovittaa lumelle sopivaksi sinisiä, mustia, valkoisia, harmaita housuja mutta mikään ei ole niin sopivaa kuin just tuo. Ja nyt siis kohta saan korjaut housut jalkaani.

Mutta se, miksi halusin kertoa tämän teille, liittyy siihen että kirjoittamalla pystyy kääntämään traagiset asiat parhain päin. Eli blogissa ei kannata valittaa housun repeämistä turhan takia, vain jos sen avulla voin muuttaa onnettomuuteni onneksi taas.