Missä olisi hilpeä lumikylpylä, jossa voisi viettää hiihhtolomaa ja laskiaista niin ei tarvitsisi negatiivisena ja epäluuloisena varjella omaa hipiää lumelta ja kylmältä. Lumessa peuhaaminenhan on vanha huvittelumuoto, hylätään itsesuojeluvaisto ja painetaan hankeen meuhkaamaan niinkuin kylmää ei olisikaan. Tai käydään duudsonina munamankelilla ajelemaan kuten eräs irkkaaja:
< ...>naapuri pitää mua varmasti sekopäänä
<...> keksin että saunasta ois vinhaa mennä ajelee pyörällä pakkaseen
<...> ei sitte tullu mieleen että se pyörä kylmä ja mä märkä
<...> mitähän naapuri tykkäs ku meikä taluttaa nakusillaan pyörää ja sanoo "on vähän kylmä, avaisitko saunan oven kun en saa käsiä irti tangosta :/
Itseironia on hallitseva laji ircQuoteissa - ja saattaa olla että se on hallitseva laji kaikessa nykyaikaisessa sekoilussa. Kun klassisessa karnevaalissa lähdettiin pilkkaamaan kuningasta, niin nyt riemu syntyy siitä kun saamme pilkata Pyhää Minää.
Sitähän sekoilu sananmukaisesti tarkoittaa; pyhän yksilöllisyyden, arvokkaan minuuden, suvereenin subjektin raskaitten kuosien repimistä. En tiedä analyysistani, ehkä kyse on mimeettisestä rituaalista: modeni työ on päivittäin toistuva katastrofaalistan nöyryytysten sarja. Kun tulee sekoilun aika, niin ehittelemme samasta nöyryytyksestä fantasiamaisia muotoja.
posted by Risto at lauantaina, helmikuuta 25, 2006
