LASKIAINEN, LUMINAURU

Bahtin luonnehtii karnevaalinaurua yleiseksi ja kaiken kattavaksi, jokainen nauraa. Tarinoissa naurua voi edustaa vaikka lumisade joka tartuttaa hilpeyden kaikkialle:

"Sitten joku lapsista teki jotakin luvatonta: käänsi lumihanaa, vaikka se oli kielletty. Lunta satoi, satoi, äärettömyyteen asti. Tori peittyi lumeen, kaikilla oli hauskaa. Saattoi kaatua mihin vain satuttamatta itseään. Rouvatkin kaatuivat vieraiden miesten syleihin, koska se oli mahdollista. Posket punersivat, raikui nauru ja vaimeampi kikatus. Lunta meni kauluksista sisään ja se kutitti."

Meillä Teletopeliuksen kirjoittajaryhmässä eräänä aiheena on ollut talvikarnevaali. Siihen liitettiin huvikseen eräs sääntö: kertomuksen täytyy olla sellainen että siinä on kaikki mahdollista. Tekstiote on Minnalta, tarina huipentuu siihen että lumesta tulee eräänlainen katto yllemme ja maailma sen alla on kodikas.