MEDIAN LEPPYMÄTTÖN VIHA
On jo pitkään puhuttu siitä kuinka media tuottaa tapahtumia itse itselleen, haastattelee itseään, uutisoi omastaan, nostaa toimittaja-sankareita omilta palkkalistoiltaan.
Vähämäen Jussi julkaisi Megafonissa esitelmänsä jossa hän käsitteli systeemin tuottamaa intellekutellityyppiä: "toimittajatutkijoita" :
" Lyhyesti sanottuna markkinointi, mainonta ja journalismi voittavat kirjallisuuden ja filosofian. Niillä ei ole enää tarvetta analyyseille, jotka tulevat niiden ulkopuolelta, ... vaan ne kykenevät itse luomaan "tapahtuman"; journalismi riittää itselleen ja voi luoda tapahtuman itsestään."
Tuli mieleen, että itseriittoisuus tuleekin ilmi jo tuossa "toimittajatutkija" termissä, koska sen tutkijaminä voi keskittyä tutkimaan mediaa ja sen toimittajaminä taas haastattelemaan tutkijaa. Tätä puolestaan ei tule sekoittaa tutkivaan journalismiin ja esimerkiksi artikkeleihin jotka käsittelevät tulonjaon muuttumista Suomessa. Tuomo Pietiläinen palkittiin juuri juttusarjasta joka osoitti kuinka suurituloisten verotus on tippunut, kun suurin osa tuloista on pääomatuloja niin "heidän kohdallaan tasavero on jo olemassa."
Median itseriitoiset piirteet ovat toinen asia. Kyse ei ole vain juorutoimittajista, siinä hommassa ei olisi mitään mielenkiintoa. Mutta kyse on vallitsevasta ja järkyttävästä asiasta: se että media tuottaa tapahtumia itselleen "kertoo siitä vihasta mikä massamedialla on kaikkea sille itselleen vierasta kohtaan" kuten Vähämäki sanoo.
Ensin tuo puhe median vihasta itselleen vierasta kohtaan tuntui liiottelulta. Mutta oletteko huomanneet, kuinka media vihaa VAIKEATAJUISTA KIELTÄ. Ensin se määrittelee vaikeatajuisuuden kuten se itse tahtoo, ja sitten se pyhän vihan oikeuttamana typistää, listii, yksinkertaistaa, latistaa ja lynkkaa ajatteluun liittyvän vaivannäön.
Miten niin, saatat kysyä?
Esimerkiksi urheilukieli saa olla vaikeatajuista. Kuka ymmärtää mäkihypyn selostuksesta, kuinka ponnistuksen onnistumisen terminologia vastaa sitä yksinkertaista hyppyä mitä me katselemme.
Eikö tämä vaikeatajuista teoretisointia: yksinkertaista asiaa kuvataan niin että tavallinen ihminen ei sitä ymmärrä.
Mutta kyseessä onkin "toimittajahyppääjä".
On jo pitkään puhuttu siitä kuinka media tuottaa tapahtumia itse itselleen, haastattelee itseään, uutisoi omastaan, nostaa toimittaja-sankareita omilta palkkalistoiltaan.
Vähämäen Jussi julkaisi Megafonissa esitelmänsä jossa hän käsitteli systeemin tuottamaa intellekutellityyppiä: "toimittajatutkijoita" :
" Lyhyesti sanottuna markkinointi, mainonta ja journalismi voittavat kirjallisuuden ja filosofian. Niillä ei ole enää tarvetta analyyseille, jotka tulevat niiden ulkopuolelta, ... vaan ne kykenevät itse luomaan "tapahtuman"; journalismi riittää itselleen ja voi luoda tapahtuman itsestään."
Tuli mieleen, että itseriittoisuus tuleekin ilmi jo tuossa "toimittajatutkija" termissä, koska sen tutkijaminä voi keskittyä tutkimaan mediaa ja sen toimittajaminä taas haastattelemaan tutkijaa. Tätä puolestaan ei tule sekoittaa tutkivaan journalismiin ja esimerkiksi artikkeleihin jotka käsittelevät tulonjaon muuttumista Suomessa. Tuomo Pietiläinen palkittiin juuri juttusarjasta joka osoitti kuinka suurituloisten verotus on tippunut, kun suurin osa tuloista on pääomatuloja niin "heidän kohdallaan tasavero on jo olemassa."
Median itseriitoiset piirteet ovat toinen asia. Kyse ei ole vain juorutoimittajista, siinä hommassa ei olisi mitään mielenkiintoa. Mutta kyse on vallitsevasta ja järkyttävästä asiasta: se että media tuottaa tapahtumia itselleen "kertoo siitä vihasta mikä massamedialla on kaikkea sille itselleen vierasta kohtaan" kuten Vähämäki sanoo.
Ensin tuo puhe median vihasta itselleen vierasta kohtaan tuntui liiottelulta. Mutta oletteko huomanneet, kuinka media vihaa VAIKEATAJUISTA KIELTÄ. Ensin se määrittelee vaikeatajuisuuden kuten se itse tahtoo, ja sitten se pyhän vihan oikeuttamana typistää, listii, yksinkertaistaa, latistaa ja lynkkaa ajatteluun liittyvän vaivannäön.
Miten niin, saatat kysyä?
Esimerkiksi urheilukieli saa olla vaikeatajuista. Kuka ymmärtää mäkihypyn selostuksesta, kuinka ponnistuksen onnistumisen terminologia vastaa sitä yksinkertaista hyppyä mitä me katselemme.
Eikö tämä vaikeatajuista teoretisointia: yksinkertaista asiaa kuvataan niin että tavallinen ihminen ei sitä ymmärrä.
Mutta kyseessä onkin "toimittajahyppääjä".