Riston pääomien haltuunotto on edennyt ripsakkaa vauhtia, riston kehityskyky, riistokyky on kasvanut. Kaikki riston ystävyyssuhteet eivät tosin ole vielä muuttuneet yhteistyöresursseiksi, mutta kyllä risto yrittää. Yhteistyö on nyt pääomaa, verkosto on rikkautta. Ja kaikki olisikin muuten hyvin tässä ristokapitalismissa, ellei olisi olemassa noita hyviä tyyppejä, yhteistyöpersläpiä.
”Tämä tilanne, jossa yhteistyöstä ja verkostoista tulee rikkauden kasaamisen perusta, johtaa hyvinvoinnin ja rikkauden jakamisen näkökulmasta työelämän ja ihmissuhteiden äärimmäiseen yksilökeskeisyyteen: yksilöt yrittävät kääntää sosiaaliset suhteet ja vuorovaikutuksen yksipuolisesti omaksi edukseen. Tämän privatisoinnin seurauksena syntyvät "yhteistyöperslävet" (cooperation assholes). Tulos on, että vuorovaikutus ja yhteistyö muodostuvat näennäiseksi.” Kuten Jussi Vähämäki kirjoittaa vastikään Megafonissa.
Riston kannalta ei ole mukava, että joku tulee yksityistämään yhteistä hyvää fiilistä. Taas on risto opettajana mennyt suunnittelemaan syksylle monia hyvän fiiliksen opiskelijaryhmiä, eikä reppana ole huomannut että yhteistyöpersläpi on se asenne, joilla opinnoista pääsee läpi.