MISSÄ ON OPETTAJA?
Kuinka jotkut osaavat kirjoittaa yleistajuisesti? Väsäsin Kiiltomatoon arvion kirjallisuuden tekijätutkimuksesta, ja eräs entinen oppilas pyysi keskustelupalstalla kertomaan mitä arviossa oikein sanottiin.
Olin jo hinkannut arviota selkeämpään suuntaan, kun Kiiltomadon päätoimittajakin piti tekstiä vaikeana. Pari viikkoa kirjoittamisen jälkeen luin uudestaan tekstiäni, ja karsin sitä entistä suoralinjaisemmaksi. Sillä jos esitys menee suoraan, niin muutamat käsitteet ja epätavalliset ajatuskuviot menevät siinä ohessa. Osaan, ainakin joskus, vetää mutkia suoraksi, usein kyllä niin että tekijät eivät enää tunne juttua omakseen.
Suurin ongelma tuntuu olevan siinä, että yleistajuisuus merkitsee itsestäänselvyyksien toistamista. Ja jos arviossa yrittää esittää, että tutkimuksen kohteena olevalla kirjoittajalla on tuskin mitään tekemistä sen hahmon kanssa, joka lehtihaastatteluissa esittelee kotiaan. Tuskin edes sen hahmon kanssa joka esittelee työhuonettaan tai kertoilee että "mistä ne ideat oikein tulevat". Ehkä edes kirjoittajaa haastattelemalla ei saa esille sitä varsinaista tekijää. Mistä sen tietää, onko kirjoittaja edes empiirinen olento, vai onko se jokin joka on kirjoittajan selän takana tai sitten sormen päissä ?
Sain taas muistutuksen, että vaikeita ajatuskuvioita ei saa esittää tiiviisti: "Viaton biografismi on mennyttä, koko elämänsä ajan yhtenäisesti toimivasta ja tekstin merkityksiä hallinnoivasta kirjailijaminästä ei enää puhuta. Sen sijaan tässä teoksessa puhutaan vaihtuvista tekijäpositiosta tai tekijäfunktioista."
Olisi pitänyt edetä kysellen. Onko varmaa että kirjailija on sama koko elämänsä? Ehkä teos ja sen kirjoittaminen muodostaa eheän kokonaisuuden, eikä kirjava elämä. Mitä tuossa teoksen kokoisessa kirjoittamisprojektissa on eheää? Kun tekstiin punoutuu totta ja kuvitelmaa, niin onko siinä edes eheyttä ? Monet tosin sanovat, että edes teos ei ole eheä kokonaisuus. Mutta eikö teoksessa ole jokin periaate, asennoitumistapa, joka viittaa tekijään? Olisko tekijätutkimuksessa kyse siitä?
Tällaista kyselyä voisi jatkaa pitemmälle. Mutta ydin on siinä, että tuo entinen opiskelija oli täsmälleen oikeassa toivoessaan, että voisko tässä kohtaa opettaja tulla esille. Ei sanomaan miten asiat ovat, vaan ihmettelemään kuten kampuksella tehdään - silleen sokraattisesti.
Kuinka jotkut osaavat kirjoittaa yleistajuisesti? Väsäsin Kiiltomatoon arvion kirjallisuuden tekijätutkimuksesta, ja eräs entinen oppilas pyysi keskustelupalstalla kertomaan mitä arviossa oikein sanottiin.
Olin jo hinkannut arviota selkeämpään suuntaan, kun Kiiltomadon päätoimittajakin piti tekstiä vaikeana. Pari viikkoa kirjoittamisen jälkeen luin uudestaan tekstiäni, ja karsin sitä entistä suoralinjaisemmaksi. Sillä jos esitys menee suoraan, niin muutamat käsitteet ja epätavalliset ajatuskuviot menevät siinä ohessa. Osaan, ainakin joskus, vetää mutkia suoraksi, usein kyllä niin että tekijät eivät enää tunne juttua omakseen.
Suurin ongelma tuntuu olevan siinä, että yleistajuisuus merkitsee itsestäänselvyyksien toistamista. Ja jos arviossa yrittää esittää, että tutkimuksen kohteena olevalla kirjoittajalla on tuskin mitään tekemistä sen hahmon kanssa, joka lehtihaastatteluissa esittelee kotiaan. Tuskin edes sen hahmon kanssa joka esittelee työhuonettaan tai kertoilee että "mistä ne ideat oikein tulevat". Ehkä edes kirjoittajaa haastattelemalla ei saa esille sitä varsinaista tekijää. Mistä sen tietää, onko kirjoittaja edes empiirinen olento, vai onko se jokin joka on kirjoittajan selän takana tai sitten sormen päissä ?
Sain taas muistutuksen, että vaikeita ajatuskuvioita ei saa esittää tiiviisti: "Viaton biografismi on mennyttä, koko elämänsä ajan yhtenäisesti toimivasta ja tekstin merkityksiä hallinnoivasta kirjailijaminästä ei enää puhuta. Sen sijaan tässä teoksessa puhutaan vaihtuvista tekijäpositiosta tai tekijäfunktioista."
Olisi pitänyt edetä kysellen. Onko varmaa että kirjailija on sama koko elämänsä? Ehkä teos ja sen kirjoittaminen muodostaa eheän kokonaisuuden, eikä kirjava elämä. Mitä tuossa teoksen kokoisessa kirjoittamisprojektissa on eheää? Kun tekstiin punoutuu totta ja kuvitelmaa, niin onko siinä edes eheyttä ? Monet tosin sanovat, että edes teos ei ole eheä kokonaisuus. Mutta eikö teoksessa ole jokin periaate, asennoitumistapa, joka viittaa tekijään? Olisko tekijätutkimuksessa kyse siitä?
Tällaista kyselyä voisi jatkaa pitemmälle. Mutta ydin on siinä, että tuo entinen opiskelija oli täsmälleen oikeassa toivoessaan, että voisko tässä kohtaa opettaja tulla esille. Ei sanomaan miten asiat ovat, vaan ihmettelemään kuten kampuksella tehdään - silleen sokraattisesti.