OMAN ELÄMÄN LOSOTUKSESTA

Kävelin tänään räystään alta ja sain vesipärskeitä päälaelleni. Tuntui varsin mukavalta, koska vesinoro joka valui katolta, osui räystääseen ja muuttui pirskahteluksi. Se oli niinkuin kaste. Eikö lapsen kaste tai aamukaste tarkoita tällaista pisaroivaa vettä.

Henkilökohtaisista asioista ei verkkoblogeissa pitäisi kirjoittaa suoraan, vaan suodattimen tai tuollaisen räystään kautta, suoraan elämän hanasta tuleva losotus on vastaanottajan kannalta parempi saada hieman pehmennettynä.

Olen lukenut teoriaa verkkojulkisuudesta: miksi suora itsepaljastus herättää vaivautuneisuutta ystävällisissä sieluissa ja nautintoa vain pahantahtoisissa ... Älä kirjoita tyyliin "kerron itsestäni kaiken, minussa ei ole mitään yksityistä." Jos miettii, mistä tulee se halu kiemurrella tuollaisen tekstin alla, niin juuri siitä, että toinen losottaa elämänsä suoraan lukijan päälle. Ja kuka siinä alla viitsisi seisoa. Teoreettisesti sanoen, sellaisessa tekstissä ei ole lukijan paikkaa... siinä on ehkä paikka uteliaalle pahantahtoisuudelle mutta ei muulle.

Fiktiossa on keinoja tätä varten, koska siinä leikitään lukijan kanssa. Oman elämän losotus muuttuukin siinä kasteeksi. Se ei loukkaa ystäviä, eikä sun tarvitse hävetä myöhemmin mitä olet kertonut. Voit kertoa kaiken, mutta niin että kukaan ei tunnista tapahtumapaikkoja tai sinua ja ystäviäsi. En viitsi nyt mainita blogeja joissa on onnistuttu tuomaan esille tuo oman elämän draivi siten, että tuntematon lukijakin saa siitä jotain. Siis kyse ei ole oman elämän muuttamisesta kuvitteelliseksi, vaan päiväkirjamaisesta tarinoinnista. Realistinen fiktio on siitä ylittämätön laji , että se ei oikeastaan ole kuviteltua vaikka on fiktiota - se suojaa kirjoittajaa, mutta myös lukijaa.

Julkinen kirjoittaminen, on hyvä juttu ja suosittelen sitä lenkkeilyn vaihtoehtona kaikille. Se on lukijan kanssa leikkimistä. Sinä kirjoittajana muutut kertojaksi, samalla irtoat itsestäsi ja astut päivän asiat mielessäsi tekstiin sisälle. Ja kun olet siellä, niin ei tosiaan kannata takertua siihen samaan vanhaan minään, jonka kanssa muutenkin saat viettää päiväsi. Et voi tuoda itseäsi tekstiin nahkoinesi karvoinesi, ja vaikka kirjoitat näistä päivistä, niin silloin kun faktat ja tapahtuvat muuttuvat tarinaksi silloin vahvistut itse mutta samalla olet suojassa.