KUUNTELEVAN KORVAN SÄÄTELYÄ

"Kuinka nyt kirjoitan tähän tyhjän korvan,
kalvon joka odottaa tuloasi
ohuen valon nurkassa hiljaisena kuin elokuvattu nainen.
...

Älä turhaan huoli Olli-Pekka, että kuinka korvan laittaisi - kysymys on kuitenkin vaikuttava, säätele vaan kuuntelua runoon. Mutta pitäisikö minulla lukijana olla telkkari nurkassa äänettömällä, kuten tunnut sanovan, niin että tuo elokuvattu nainen virittäisi homman kuuntelulle? Jos kuitenkin laittaisin nurkassa oleva kalvon musiikille, käviskö se - virittäisikö se tyhjän korvan ? Parasta olisi kuitenkin keskustella tämän runon kanssa.

En tiedä minkä verran olisi ajateltava tätä modernin kuuntelun tilaa, kuuntelutaidon tilaa. Ei se minusta niin paha ole kuin puhutaan; onhan meille kehitelty joitain ihan passeleita kuuntelun saarekkeita, varsinkin musiikiin. Vai onko musiikistakin tullut juonnettua kuuntelua hajamieliselle korvalle ? En kuule tuon elokuvatun naishahmon puhetta, Olli-Pekka olet varmaan säätänyt tätä ääntä, tätä vallitsevaa monimielisyyttä hieman kuunneltavammaksi.

"Kuinka kirjoitan
nyt kun sillä on jo tyhjän korvan nimi."