TARINASTA ULOS JÄÄNEILLÄ ON ASIAA

Pirjo Hassinen kertoi valmistumassa olevasta romaanistaan; lähtökohtana ovat "sivulauseissa surmatut". Dekkareiden ja poliisisarjojen fiktiiviset oheisuhrit saavat huomiota vain sivulauseen verran. Nämä kuolleet toivovat että joku helpottaisi heidän kohtaloaan ja antaisi myös heille sen tuskan ja surun joka kuolleille kuuluu.

Tuo taitaa tosin olla minun tapani luonnehtia asiaa. Kyse oli vierailuluennosta jossa Pirjo kertoi kirjoittamisesta, ja minä yritin tehdä kirjoittamisen teoriaan painottuneita kysymyksiä.

Sivulauseissa surmatut tarvitsevat äänen. Entä tekeekö kukaan oikeutta tarinan varjoille, karsituille juonenpätkille, hylätyille tapahtumille ja poistetuille henkilöille? Kirjoittamisen tilanne on valinnan tilanne, jossa kehitellään ja valitaan - ja aina valittava se oikea, tai siis se joka vähitellen rakentuu oikeaksi. Pirjo innostui silminnähden kysymyksestä, ja hänellä oli siihen selvä vastaus:

"Et voi olla kaikkien kanssa, sun on valittava se yksi ja luotettava siihen että hän on se oikea". Sitten hän jatkoi, että harrastaja on usein epävarma tässä tilanteessa. Mahdollisuuksia on niin paljon.

Niinpä, ajattelen, jos kirjoittaja tekee väärän valinnan, niin se kirjoittamattomaksi jäänyt mahdollisuus, silloin kun se on vahva, niin se vainoaa kuitenkin koko ajan mukana, ja juuri tuo valitsematta jäänyt haamu varmistaa, että teksti epäonnistuu.

On tarinoita joiden seurana on haamu, joka valituksen kuulee vain kirjoittaja.