ANNA ITSELLESI EDES JOSKUS ANTEEKSI

Köyhää tekstiä ! Sitä ei itse huomaa, ei ennen kuin kuvittelee jonkun toisen huomaavan sen - ja sitten hävettää. Tällähetkellä minua harmittaa se, etten ole vieläkään onnistunut kirjoittamaan filosofisesti vakuuttavaa artikkelia mistään asiasta, en koskaan, vaikka yli kymmenen vuotta olen harjoitellut. Ja taas yritän.

Moni kirjoittajia tuomitsee itsensä, masentuu ja luovuttaa ennen aikojaan.

Hämmästyttävä määrä kirjoittajia tuomitsee itsensä siksi että he kirjoittavat joskus köyhästi. Että heidän tekstinsä ei tee toivottua vaikutusta, että heiltä asiat jäävät puolinaisiksi, että he eivät osaa valita oivaltavaa aihetta, että he eivät pysty muuttamaan tekstiään. Sitten he käyvät rankaisemaan itseään...

Sen sijaan, että he olisivat antaneet virheet anteeksi, niin että voivat sydän keveänä tehdä jotain hyvää.

Muistan vuosia sitten meilit erään kirjoittajan kanssa. Hänellä oli kaksi romaanikäsikirjoitusta ikäänkuin syntitaakkana, eikä hän siksi voinut aloittaa kolmatta, sen hyvän kirjoittamista.

Vaihdeltiin meilejä, ja sain vaikutelman, että kirjoittaja ei tosiaan ollut pystynyt antamaan itselleen anteeksi sitä että romaaneja ei oltu julkaistu. Niin ja sisimmässään kirjoittaja tiesikin, että niitä ei tuossa muodossa kannattaisikaan julkaista. Ja samalla kun hän tiesi tämän, hänellä oli mielikuva millainen olisi se hyvä romaani.

Mitä siihen muuta sanomaan, kuin sen että anna itsellesi anteeksi se ettet vielä ole kirjoittanut hyvää romaania. Muistaakseni kehotin häntä vielä antamaan myös kustantajille anteeksi sen, että he eivät ole vielä huomanneet hänen potentiaalisia kykyjään.

Tuo pätee yhä. Älkää siis olko armottomia itseänne kohtaan !