DIONYSOS - KEVÄÄN MIESNAINEN
Kun kosteat ja lämpimät tuulet tuovat kevään ensimmäiset merkit, on dionysosmeininkien aika. Nyt huomasin että Dionysoksen sukupuolestakaan ei voi sanoa mitään varmaa; hän on naismainen mutta hänellä on jortikka. Kevään hahmoksi sellainen sopii hyvin; hänellä on kevätmekko ja tuuli tarttuu hiuksiin, mutta samalla hän nojaa puuhun ja kusta losottaa niin että rännit laulavat, purot täyttyvät ja syöksyvät ryöppyävinä virtoina pelloille.
Olen aika pitkään harrastellut ja kirjoitellutkin tuosta hallitsemattoman tapahtumisen jumalasta. Nyt huomaan tuota hullua kaksinaisuutta Dionysoksessa enemmänkin: dionyysisen villi vauhti on kuvattu kukikkaina vaunuina joita vetävät tiikeri ja pantteri. Siinäkin kukkahelma heilahtaa ja yhdistyy maskuliiniseen voimaan. Mielettömästi itsestään pursuava, kontrolloimaton elämänvoima tiikerin ja pantterin hahmossa ei ole tuhoava vaan taitavasti tasapainossa. Tosi Rene Girard on sanonut, että Dionysos ei ole mitään muuta kuin raivoa joka kaunistellaan jälkeenpäin.
Tämän villin vauhtikuvan rinnalla kulkee toinen, hyvin hidas ja sukupuoleton vegetaarisen kasvun kuva. Dionysos on ikivihreä, talvehtiva voima joka kätkeytyy erityisesti kuuseen ja murattiin, se kestää vaikeiden aikojen yli.
Dionysoksesta kerrotaan kevään kautta siis aivan vastakkaisislla tavoilla: sekä hitaana ja kestävänä että äärimmäisen nopeana ja villinä luontona. Mutta sekä hidasta että nopeaa Dionysosta yhdistää se, että molemmat kertovat vaikean välivaiheen ylittämisestä. Villi Dionysos mahdollistaa tämän ylittämisen hävittämällä hierarkiat tulevaisuuden tieltä. Ikivihreä Dionysos puolestaan talvehtii sellaisen aikakauden yli, joka tappaa muut jumalat. Dionysos ei osaa kuolla, se muuttuu vihannekseksi, mutta kevään tullen se virkoaa ja villiintyy. Parasta Dionysoksessa on se, että se herättää henkiin muutkin jumalat ja mahdollistaa onnellisten aikojen paluun - jos hyvin sattuu.
Kun kosteat ja lämpimät tuulet tuovat kevään ensimmäiset merkit, on dionysosmeininkien aika. Nyt huomasin että Dionysoksen sukupuolestakaan ei voi sanoa mitään varmaa; hän on naismainen mutta hänellä on jortikka. Kevään hahmoksi sellainen sopii hyvin; hänellä on kevätmekko ja tuuli tarttuu hiuksiin, mutta samalla hän nojaa puuhun ja kusta losottaa niin että rännit laulavat, purot täyttyvät ja syöksyvät ryöppyävinä virtoina pelloille.
Olen aika pitkään harrastellut ja kirjoitellutkin tuosta hallitsemattoman tapahtumisen jumalasta. Nyt huomaan tuota hullua kaksinaisuutta Dionysoksessa enemmänkin: dionyysisen villi vauhti on kuvattu kukikkaina vaunuina joita vetävät tiikeri ja pantteri. Siinäkin kukkahelma heilahtaa ja yhdistyy maskuliiniseen voimaan. Mielettömästi itsestään pursuava, kontrolloimaton elämänvoima tiikerin ja pantterin hahmossa ei ole tuhoava vaan taitavasti tasapainossa. Tosi Rene Girard on sanonut, että Dionysos ei ole mitään muuta kuin raivoa joka kaunistellaan jälkeenpäin.
Tämän villin vauhtikuvan rinnalla kulkee toinen, hyvin hidas ja sukupuoleton vegetaarisen kasvun kuva. Dionysos on ikivihreä, talvehtiva voima joka kätkeytyy erityisesti kuuseen ja murattiin, se kestää vaikeiden aikojen yli.
Dionysoksesta kerrotaan kevään kautta siis aivan vastakkaisislla tavoilla: sekä hitaana ja kestävänä että äärimmäisen nopeana ja villinä luontona. Mutta sekä hidasta että nopeaa Dionysosta yhdistää se, että molemmat kertovat vaikean välivaiheen ylittämisestä. Villi Dionysos mahdollistaa tämän ylittämisen hävittämällä hierarkiat tulevaisuuden tieltä. Ikivihreä Dionysos puolestaan talvehtii sellaisen aikakauden yli, joka tappaa muut jumalat. Dionysos ei osaa kuolla, se muuttuu vihannekseksi, mutta kevään tullen se virkoaa ja villiintyy. Parasta Dionysoksessa on se, että se herättää henkiin muutkin jumalat ja mahdollistaa onnellisten aikojen paluun - jos hyvin sattuu.