LÄNSIMAISEN PAIDAN KRITIIKKI

Valitsin väärän paidan poetiikkakonffaan kun vetäisin ylleni pop-ikoneista rakentuvan lyhythihaisen. Bob Marley, Dali, James Dean ja muut massakulttuurin ikonit eivät hengittäneet, ja salissa oli todella kuuma. Einstein ainoana läähätti kieli pitkällä kuosissa, joka oli mitälie polyesteriä.

Konferenssin lopussa olisi ollut mukava heittää pieni silta Tere Vadenin kielikäsityksestä erääseen ruotsalaiseen runoon, jota Jesper Olsson siteerasi. Vadenilla oli teemana "karhun nimi" ja vimmattu kritiikki länsimaista eläinluokittelua kohtaan. Karhu pitäisi vapauttaa nimestään, osoittelevasta nimestä ursus arctos ! Kielessämme on kätkettyä viisautta ja karhulle oikeutta tekeviä hämäysnimiä.

Karhu oli metsäläisen trauma, asia jota tuskin uskalsi ajatella. Onhan tuo runoudessa tuttua: hämäysnimi ja kauneus. Sanotaanhan, että kauneus syntyy aavistuksesta että hirvittävä, reaalinen, on lähellä, ja sitä runous kiertää.

Ajatus, että jokin tuollainen asia voitaisiin tehdä paljaaksi ja luetteloida, on meille moderneille tutumpaa ehkä siinä kuinka sairauksia nimetään. Sairaana olo on erilaista kuin mitä sairauden nimi ilmaisee.

Ruotsalaisvieras Jesper Olsson luki erään UKON (Ulf Karl Olov Nilssenin - jonka nimilyhenne vaikuttaa muinaissuomalaiselta) redy made-runon jonka alku meni näin:
"Aarskogs syndrom, Abrikoffs tumor, Abt-Letterer-Siwan sjukdom jne..." Runo koostui aakkosittain etenevästä tautiluokituksesta. Systeemi on täydellinen 600 nimen luettelo - se kattaa ilmeisesti kaikki mahdollisuudet kun ihmisellä on fysikaalisesti katsoen vaikea olla.

Minulle runo oli välähdys hirveän ahdistavasta systeemistä. Tai ehkä tämä johtui vain siksi että hikoilin hengittämättömässä, pop-ikonien täyttämässä paidassa.