RIKAS PUHEMAAILMA EI VAAN TULE TÄNNE
Reaaliaika on fiktiota, mutta kuinka todistaa se? Mikään pitkäjännitteisempi kirjoittaminen ei ole sujunut viimepäivinä. Sitävastoin olen yrittänyt intensiivisesti ratkaista puheen ja kirjoituksen välistä kiistaa - ja niiltä taistelutantereilta käsin haluaisin ampua alas tuon termin reaaliaika.
Kuljeskelen siellä ja täällä, yritän miettiä mistä on kysymys, kun verkossa kirjoitus yrittää puheenomaistua. Mielettömän rikas puhemaailma olisi tarjolla ja tulollaan verkkokieleen - mutta se ei pääse tulemaan.
Miksi niin ei tapahdu? Puhe ei pääse sellaisenaan muuttumaan kirjoitukseksi. Miksi? Vaikka kukaan ei välittäisi oikeakielisyyden ja litteroinnin ongelmista. Puhe ei vaan tahdo tulla kirjoitukseksi, eikä esteenä ole edes taito, vaan esteenä on lasiseinä jota ei nähdä. Se lasiseinä on luonnollisen ajan ja reaaliajan esityksen välissä.
Online-kirjoittaminen on siitä kummallista, että vaikka kaikki on luettavissa välittömästi nyt, niin silti lasiseinä ei katoa. Kirjoittamalla ei pääse välittömään nykyhetkeen. Ehkä hetkittäin voi tavoittaa sellaisen kymmenellä sormella käydyn puhelinkeskustelun tunteen. Mutta vain ekstaasissa.
Vaikka tietoliikenne on reaaliaikaista, eli niin nopeaa että kaikki tieto on perillä heti, niin silti se ei pääse luonnelliseen aikaan, se ei pääse pois siitä imperfektin maailmasta missä kertomukset aina ovat. Vaikka puhe olisi täyttä preesensiä reaaliajassa, niin tarkkaan ottaen kyse ei ole oikeasta preesensistä. Kyse on draamallisesta preesensistä, jota käytetään tarinan kerronnassa usein imperfektin asemasta. Kirjallisuuden tutkijat ovat tämän osoittaneet jo aikaa sitten, ja hymähtelevät syystäkin tietoliikennetutkimukselle, koska reaaliaika on fiktiota.
Maailma, jonne tulin oli imperfektissä
Puhelin, heijastin, valaisin ...
... siellä minä puhelin, siellä minä heijastin, siellä minä valaisin
maailman muistissa...
Tai jotain sinne päin kirjoitti Mirkka Rekola eräässä runossaan. Siinä on jo sanottu mitä reaaliaika oikeastaan on. Ja tuohon luetteloon puhelimen ja muiden jatkoksi olisi lisättävä myös kirjoitin, online-kirjoitin...
Reaaliaika on fiktiota, mutta kuinka todistaa se? Mikään pitkäjännitteisempi kirjoittaminen ei ole sujunut viimepäivinä. Sitävastoin olen yrittänyt intensiivisesti ratkaista puheen ja kirjoituksen välistä kiistaa - ja niiltä taistelutantereilta käsin haluaisin ampua alas tuon termin reaaliaika.
Kuljeskelen siellä ja täällä, yritän miettiä mistä on kysymys, kun verkossa kirjoitus yrittää puheenomaistua. Mielettömän rikas puhemaailma olisi tarjolla ja tulollaan verkkokieleen - mutta se ei pääse tulemaan.
Miksi niin ei tapahdu? Puhe ei pääse sellaisenaan muuttumaan kirjoitukseksi. Miksi? Vaikka kukaan ei välittäisi oikeakielisyyden ja litteroinnin ongelmista. Puhe ei vaan tahdo tulla kirjoitukseksi, eikä esteenä ole edes taito, vaan esteenä on lasiseinä jota ei nähdä. Se lasiseinä on luonnollisen ajan ja reaaliajan esityksen välissä.
Online-kirjoittaminen on siitä kummallista, että vaikka kaikki on luettavissa välittömästi nyt, niin silti lasiseinä ei katoa. Kirjoittamalla ei pääse välittömään nykyhetkeen. Ehkä hetkittäin voi tavoittaa sellaisen kymmenellä sormella käydyn puhelinkeskustelun tunteen. Mutta vain ekstaasissa.
Vaikka tietoliikenne on reaaliaikaista, eli niin nopeaa että kaikki tieto on perillä heti, niin silti se ei pääse luonnelliseen aikaan, se ei pääse pois siitä imperfektin maailmasta missä kertomukset aina ovat. Vaikka puhe olisi täyttä preesensiä reaaliajassa, niin tarkkaan ottaen kyse ei ole oikeasta preesensistä. Kyse on draamallisesta preesensistä, jota käytetään tarinan kerronnassa usein imperfektin asemasta. Kirjallisuuden tutkijat ovat tämän osoittaneet jo aikaa sitten, ja hymähtelevät syystäkin tietoliikennetutkimukselle, koska reaaliaika on fiktiota.
Maailma, jonne tulin oli imperfektissä
Puhelin, heijastin, valaisin ...
... siellä minä puhelin, siellä minä heijastin, siellä minä valaisin
maailman muistissa...
Tai jotain sinne päin kirjoitti Mirkka Rekola eräässä runossaan. Siinä on jo sanottu mitä reaaliaika oikeastaan on. Ja tuohon luetteloon puhelimen ja muiden jatkoksi olisi lisättävä myös kirjoitin, online-kirjoitin...