80 000 HIRVEÄ KUMOON KULEKSIMASTA

Novellisti Hanna Hauru (Muuttoliike, Like 2006) tekee osuvia, yksinkartaisia, naivistisia pelkistyksiä. Jossain pohjoisessa, metsän reunassa asuu perhe joka elää riistalla. Isä ja poika metsästävät, äiti paistelee riistakäristystä sekä tekee luista, nahkoista ja hampaista erilaisia tuotteita. Pojasta tulee isona tv-kokki, hän tekee riistaruokia.

Tällainen supernaivi kuvauksen periaate toimii mukavasti. Vivahteikkaan ja monisärmäisen, kompleksisen proge-epiikan sijaan vedetään hyvä tarina ikäänkuin yhtä asiaa muuntelemalla. Periaate on sama kuin punk-biisissä: muutamalla soinnulla (tässä ne soinnut ovat äiti, isä ja veli) tehdään ovela ja selkeä tarina. Tarinan kertoja ja perheen tyttö oli punkkari, joka piti vapaasti juoksevista eläimistä ja muutti pois.

Elämä metsän reunassa pelkistää ja paljastaa elämisen väkivaltaisuuden. Systeemin suojissa, kaupungissa elävän, ei tarvitse olla itse väkivaltaisia koska koneisto tekee sen meidän puolestamme.

Asiasta toiseen. Hirven metsästyskausi on menossa, ja tänä syksynä kaadetaan hirviä enemmän kuin koskaan - 80 000 eläintä. Lihan hankinta-urakka on niin suuri, että vanhat metsästysmenetelmät on hylättävä. Passimiehet ovat tehottomia radio-ohjattaviin koiriin verrattuna: nämä koulutetut koirat, joihin isännillä on online-yhteys, ajavat tehokkaasti ja nopeasti hirven isäntänsä eteen. Ja kiitos sen, että suomen metsät ovat täynnä autoteitä, nyt metsästäjä voi istuskella autossaan ja kuunnella lätkäselostusta metsätien reunalla kunnes saa hirven lähestymisestä kertovan signaalin. Eipä tarvi muuta kuin sammuttaa radio, avata ovi ja ladata ase.