NUPPI TUTISEE MUTTA PELAA

Tiedättehän sen lääkemainoksen, jossa konserttirumpali soittaa omaa nuppiaan. Englanniksi puhuen hän kiittää suomalaista terveydenhuoltoa.

Mistä? Siitäkö että saa lääkkeillä nuppinsa niin turraksi, että voi paukuttaa sitä työkseen.

Petri Tammiselta kysyttiin Pirkka-lehdessä (lokakuu 2006) että jos olisit kauppa, mikä kauppa olilsit? Tamminen vastasi, että lehtikioski. "Minunkin päässäni on paljon aihelmia, jotka vaihtuvat viikoittain."

Mä olen tehnyt monenlaisia arkistoja tutkimusta varten pitkät ajat. Mutta silti, tietsikalta kun hakee omia kansioitaan ja muistioitaan ja nouttejaan ja sieltä joko alleviivattua tai kursivoitua tekstikohtaa niin tuntuu kuin silti soittelisi vain omaa nuppiaan. Ennen paukuttelin päätäni ja koetin muistaa missä se tietty asia on?

Nyt on helpompaa, kun voin käyttää lähettejä vai mitä ne ovat. Muistion perään voi laittaa juoksupojan search -komennolla. Ja lukutoukan voi komentaa siikailemaan rivi riviltä jotain sanaa. Vielä kun muistaisi mitä on kirjoittanut, kopysypastannut ja tallentanut.

Olen ihaillut niitä, joilla pöntön sisätilat ovat viihtyisät - on musiikit ja kuvat ja filmit ja intiimi kirjeenvaihto. Tietsikkahan on pönttö jossa asutaan. Oolisi tyhmää puhua vain tietojen järjestämisestä. Ajoittain minäkin heittäydyn sisustusunelmien valtaan. Puuhailen kansioiden parissa jossain koneellani olevassa huoneessa: vain harvat asiat saavat olla html-muodossa, omat tekstit on wordina ja paljon sellaista mitä pidän pelkkänä luettavana on txt muodossa. Mutta mitä kaikkea muutakaan vois sisustaa...

Sisustelen tätä pöttöäni mielummin kuin järjestelen.