CHATTIA, ELEGANSSIA JA EMANSIPAATIOTA

Keskustelutaiteen harjoitukset aloitettiin hyvissä ajoin, eli huonosta kielestä chatissa on turha puhua. Saksalainen Antje Eske järjesti naisryhmien keskustelutaiteen harjoituksia verkossa jo 1993. Ensin he perehtyivät Mainesin herttuattaren "Les galères du belle esprit" salongissa 1700 -luvun lopulla harrastettuun riimitettyyn dialogiin. Ryhmässä sovellettiin muutenkin salonkikeskustelujen etikettejä naisten emansipaation tavoitteisiin. Replikointia sovitettiin riimikuvioon, tai limerikkiin ja lopulta japanilaiseen kirjeeseen vastaamisrunouteen. Tästä haikai ketjukirjeestä he kehittelivät neljä erilaista chat-muotoa.

En väitä että chat olisi taantunut tuon lupaavan alun jälkeen. Teoreettisesti tässä online-kirjoittamisessa on kiinnostavaa lukemisen ja kirjoittamisen suhde. Oikeastaan sitä pitäisi kirjoittamisen sijaan kutsuakin lukemis/kirjoittamiseksi. Koska online-kirjoittamisen mahdollisuudet kaatuvat siihen että luullaan että se on vain kirjoittamista: virtuoosimaisia ja spontaaneja, loistavia kirjoittajia riittää, mutta monilta puuttuu vastaava lukutaito. Tuloksena on online-monologia.

On luultu että kyse on uudenlaisesta kirjoittamisesta, mutta tarkemmin ottaen kyse on siis lukemis/kirjoittamisesta. Se on eri asia kuin puheen ja kuuntelun vaihtelu keskustelussa, vaikka se vaikuttaakin samanlaiselta. Tämä on koko päivän kynsien pureskelun tulos.

Online-kirjoittaminen vaatii sekä virtuoosimaista kirjoitustaitoa, myös uskomattoman tarkkaa ja oivaltavaa lukutaitoa. Eikä ole vaikea havaita, että kirjoittamisinnon puutteeseen tuo uusi mahdollisuus ei ainakaan kaadu. Onneksi oivaltavasta lukutaidostakin löytyy esimerkkejä.