ANONYYMI SUULLISUUS - EI HASSUMPI KÄSITE

Kehittelen edelleen puheen ja kirjoituksen filosofiaa. Sipulisilppua ei saa laittaa suoraan murekkeeseen, vaan se on paistettava ensin öljyssä niin että rikkikaasut haihtuvat. Toisaalta kurpitsa pitää paistaa kuivalla pannulla, että se ei ime itseään rasvatyynyksi. Puhetta ja kirjoitusta on lähestyttävä eri tavalla, vaikka ne online-kirjoituksessa sitten liittyvätkin yhteen.

Eilen illalla Beisswenger tuli esille ja pysäytti minut tarkastelemaan kahta online-kirjoittamiseen liittyvää termiä. Ensimmäinen oli ”anonyme mundlichkeit” ja toinen oli ”reanimation der Schrift” Tuuli puhalsi voimakkaasti järveltä ja oli jo pimeää. Termit olivat tuttuja mutta vasta nyt sain ne omaan käyttööni.

Anonyymi suullisuus ei tarkoita vain tuntemattomien keskinäistä chattaamista, vaan sitä anonyymiyttä mikä aina liittyy kirjoitukseen. Kirjoittaessa minä muuttuu sen tekstin kertojaksi, se muuttuu anonyymiksi, niin että tekstiä luettaessa se minä taas voidaan kuvitella takaisin. Siksi fiktio on mahdollista, tekstissä anonyyminä liikkuminen tarjoaa meille mahdollisuuksia joita puheessa ei ole. Ja tätä kautta tajusin, millä tavalla anonyymiys on online-kirjoittamisen olemuksessa – silloinkin kun tutut mesettävät keskenään kaikki tapahtuu tekstiin asetettujen mielikuvien varassa.

Toinen käsite on kirjoituksen elävöityminen, mikä tapahtuu online-kirjoittamisessa. Aiemmin ajattelin että kyse on vain spontaanista kirjoittamisesta. Mutta sitten luin Gadamerin filosofiaa ja huomasin, että hän puhuu lukemisesta tapahtumana, jossa teksti elää toisin sanoen keskustelee lukijan kanssa. Se kaikki, mitä mielessä tapahtuu lukiessa, on elävää keskustelua tekstin kanssa. Tällaisesta kirjoituksen elävöitymisestä on kyse myös online-kirjoittamisessa: lukutaito on samalla keskustelutaitoa.

Kävin lopuksi uimassa, mukanani molemmat. Lukutaito ja keskustelutaito siinä räpiköivät keskenään.