HALUAN SAHAAN ASUMAAN
Haluaisin sisustaa sahan, siis vuokrata saha-rakennuksen ja asustaa sen yläkerrassa. Siihen on montakin syytä, ja keskeinen on se että saharakenuksessa ehkä lankkuinen herkkyyteni pääsisi oikeuksiinsa.
Minulle laudat merkkitsevät samaa kuin joillekin naisille villalanka, koska laudat ovat feminiinisiä. Samoin saharakennus, jonka keskellä on pelottavanhoukuttava, iso, klitorismainen sirkkelinterä. Tämä haave on aivan toisenlainen kun vertaa sitä tavallisempaan miesten asumisunelmaan, huoltoasemaan. Tuossa lähellä olisi tyhjillään, tyylikäs 50-lukulainen legopalikoista kootun näköinen huoltsikka. Mutta sitä en ole ajatellut enää aikoihin, en ole moottorimiehiä ja huoltsikalla tunnen vaan alemmuutta.
Nämä haaveet ryöpsähtivät taas, kun luin Hesarin kuukausiliitteestä (syyskuu 06) jutun, joka kertoi kirjailija Nina Banerjeen kesäpaikasta, joka oli Helkaman vanha polkupyörätehdas. Siinä oli just sitä fiilistä: rakennuksen tulee olla niin iso, että sitä pystyy asumaan vain osittain.
Siitä on jo kauan, kun eräs kaveri esitteli minulle suunnitelmaansa kuinka oikeita eristeitä käyttämällä jostakin saharakennuksen toimistohuoneesta voi tehdä talviasuttavan. Sen jälkeen olen katsellut sillä silmällä vanhoja sahoja. Ne olisivat vanhaa asumista tässä post-industrialistisessa tietotuotantomaailmassa.
Vanha luonnonkivinavetta sopisi toki paremman puutteessa, sellainen kolmen lehmän kaksio, jossa on kyökki ja karsina. Ehkä pitäisin myös kalustevajasta, joka olisi puutarhan ja ison kasvihuoneen vierellä (Täytyypä lukea uudestaan Siegfrid Lenzin Harjoituskenttä ja kuvaus puutarhurista). Haluaisin asua maanparannusvälineiden keskellä, tuntuu että kehoni pitäisi siitä.
En osaa elää tasalämpöisissä enkä tasavalaistuissa tiloissa. Olen kait niin maatunut. En ole oikein varma, olenko koskaan edes elänyt jäännöksettä ihmisasumuksissa. Vähintään unessa olen livahtanut jonnekin isompaan ja hatarampaan tilaan, käpertynyt sieltä löytämääni pesään.
Lapsena olen juoksennellut pohjalaisten maalaistalojen tuvissa, ja tiedän miltä tuntuu kaartaa pitkän pöydän ympäri, niin että räsymatot ovat kurtussa. Saharakennus sisältää samat elementit - sekä bonuksena koneen.
Haluaisin sisustaa sahan, siis vuokrata saha-rakennuksen ja asustaa sen yläkerrassa. Siihen on montakin syytä, ja keskeinen on se että saharakenuksessa ehkä lankkuinen herkkyyteni pääsisi oikeuksiinsa.
Minulle laudat merkkitsevät samaa kuin joillekin naisille villalanka, koska laudat ovat feminiinisiä. Samoin saharakennus, jonka keskellä on pelottavanhoukuttava, iso, klitorismainen sirkkelinterä. Tämä haave on aivan toisenlainen kun vertaa sitä tavallisempaan miesten asumisunelmaan, huoltoasemaan. Tuossa lähellä olisi tyhjillään, tyylikäs 50-lukulainen legopalikoista kootun näköinen huoltsikka. Mutta sitä en ole ajatellut enää aikoihin, en ole moottorimiehiä ja huoltsikalla tunnen vaan alemmuutta.
Nämä haaveet ryöpsähtivät taas, kun luin Hesarin kuukausiliitteestä (syyskuu 06) jutun, joka kertoi kirjailija Nina Banerjeen kesäpaikasta, joka oli Helkaman vanha polkupyörätehdas. Siinä oli just sitä fiilistä: rakennuksen tulee olla niin iso, että sitä pystyy asumaan vain osittain.
Siitä on jo kauan, kun eräs kaveri esitteli minulle suunnitelmaansa kuinka oikeita eristeitä käyttämällä jostakin saharakennuksen toimistohuoneesta voi tehdä talviasuttavan. Sen jälkeen olen katsellut sillä silmällä vanhoja sahoja. Ne olisivat vanhaa asumista tässä post-industrialistisessa tietotuotantomaailmassa.
Vanha luonnonkivinavetta sopisi toki paremman puutteessa, sellainen kolmen lehmän kaksio, jossa on kyökki ja karsina. Ehkä pitäisin myös kalustevajasta, joka olisi puutarhan ja ison kasvihuoneen vierellä (Täytyypä lukea uudestaan Siegfrid Lenzin Harjoituskenttä ja kuvaus puutarhurista). Haluaisin asua maanparannusvälineiden keskellä, tuntuu että kehoni pitäisi siitä.
En osaa elää tasalämpöisissä enkä tasavalaistuissa tiloissa. Olen kait niin maatunut. En ole oikein varma, olenko koskaan edes elänyt jäännöksettä ihmisasumuksissa. Vähintään unessa olen livahtanut jonnekin isompaan ja hatarampaan tilaan, käpertynyt sieltä löytämääni pesään.
Lapsena olen juoksennellut pohjalaisten maalaistalojen tuvissa, ja tiedän miltä tuntuu kaartaa pitkän pöydän ympäri, niin että räsymatot ovat kurtussa. Saharakennus sisältää samat elementit - sekä bonuksena koneen.