BERNSTEIN-POETIIKKAA CHATISSA

Chateissa on kiinnostavia teknologisia heikkouksia, sellaisia joita oikeakielisyyskoneet eivät onnistu poistamaan. Ne ovat niin itsestäänselviä, että niitä ei huomaa muut kuin poeettiset harhailijat. Ne vaikuttavat lyöntivirheiltä jotka antavat sanoille usein outoja varjoja, ja joista Bernsteinin kaltaiset runoilijat kiinnostuvat.

Chat-keskustelun teknologisesta heikkoudesta johtuen repliikit hajoavat. Se mihin vastaat ei näykään monitorissa viereisenä repliikkinä, vierusparina, vaan jokun toisen repliikki sattuu siihen väliin. Tämäkin on jo niin selvää että keskustelijoita se ei haittaa, mutta silloin kun mukana on runollisuutta huolettomuutta. Silloin on pelkästään mukavaa, dadaistien exquisite corpse-kirjotusleikin tavoin, että edellisen repliikin näkee vasta jälkeenpäin.

Lyöntivirheet eivät haittaa, repliikkien järjestyksen hajoaminen ei haittaa - koska lukija oppii olemaan noteeraamatta niitä. Mutta huomaatteko sitä varjoa tässä.

Online-kirjoittamisessa on koko ajan mukana taso jota lukija torjuu aktiivisesti. Varjojen eli virheiden tasossa hän useimmiten näkee vain tahatonta komikkaa, koska ei ole vielä oppinut lukemaan niitä laajemmin. Hän koettaa pysyä asiassa, mutta lyöntivirheiden koomiset sivumerkitykset naurattavat häntä.

Nyt kun Bernsteinin "Runouden puolustus" on verkossa luettavissa, niin sitä voi rinnastaa tähän. Häntä mukaillen voisi sanoa, että huono online-kirjoituksen lukija hahmottaa vain asiatason, hieman parempi hahmottaa kaksi binaarista tasoa, jossa ensimmäinen taso on asian taso ja toinen taso on vain koominen nonsense. Mutta poeettinen nautiskelija ei jää tähän, sillä merkityksen hämärtyminen voi myös olla sen rikastumista:

"...Nin-sene.meekitys on liian binaarinen
jaoppositioimenoi, ja liiaksi kakakki tai ei mutaan
selvitys jossa ninesense näyttää jo
määrihelmallisesti olvin yhtä kaiken merkityksen
puuttumisen kanssa. Meillä on ekhäpää merkityksen
hämärtymition, jhoha tarkoittaa ettei
olla riippuvaisia konvehtionaalisista merkityksen
välittämisen menetelmistä vaan jhoha saattaa
mahdoollstaa paaavlov suuremman merkityksellistisyyden kuin "

Kun lukija hahmottaa asiaa - lyöntivirheiden ja repliikkien epäjärjestyksen läpi - hän itseasiassa luo keskustelun representaatiota itselleen. Hän pyrkii olemaan huomaamatta asiaan kuulumattomia sivumerkityksiä. Mutta poettinen lukeminen kiinnittää huomionsa juuri kielellisiin anomalioihin, ja löytää sielä muutakin kuin vain koomiikkaa, löytää monenlaisia hämärän kielen lähteitä.