KANNATTAA OSTAA POEETTISTA TILAA (2)

Poettiseen tilaan kannattaa satsata. Hämmästelin tätä paradoksaaliselta tuntuvaa asiaa pari lastua sitten. Mutta nyt Aamulehden Valo-liite todisti asian. Kansikuvassa, sinimustaa hämärää vasten on Saarikosken säkeet:

Minä olen
valo
joka johdatan
sinut pimeään.

Tosin missään ei mainita, että kyseessä on runon säkeet. Päinvastoin, sanan "Valo" kohdalla on pieni numero viittaamassa Valo-lehden sivuun jossa juttu on. Tavanomaisen kansikuvan tekijä on varmaan saanut rahansa ja tekijänoikeudet on kuitattu, mutta poeettinen sana on vapaasti kopioitavissa (ehkä se on tekijänoikeuksia voimakkaampaa).

Nämä sanat jäävät mieleen, mielikuviin. Kansikuva unohtuu, itse juttu unohtuu, ja kaikki mistä tässä lehdessä maksetaan, se unohtuu. Mutta runous on pysyvä voima. Itse juttu käsitteli pimeää. Se oli rutiinikierros, jossa suhteestaan pimeään puhuivat kynttiläkonsultti, valoallergikko, kaamosmasentunut ja pimeääpelkäävä. Niistä ei jäänyt mitään mieleen, ei mitään koskettavaa, ei vaikuttavaa...

Mutta kun Saarikosken säe on lehden kannessa, niin puhuihan se.