KANNATTAA OSTAA POEETTISTA TILAA

Lehtikieli ja hyvän kirjallisuuden kieli tuntuvat niin vastakkaisilta, joskus epäilyttää että voiko niiden lukemisesta edes käyttää samaa sanaa. Lehtikieli on silmäiltävää, ja kirjallisuus on syötävää. Mehevyys, monitulkintaisuus ja vivahteikkuus ovat kirjallisessa käytössä kehotus lukijalle käydä kiinni murtamaan leipää. Eikä sitten hotkita! Silmäiltävästä tekstistä taas täytyy poistaa vivahteikkuus, koska sitä ei nautita. Lehtikieli käsittelee asioita, ja silloin vivahteikkuus näyttää vain sekavuudelta.

No, onhan tälle ilmiölle sanakin - poeettisuus. Lehtikielessä sitä ei ole. Tai sille on vain yksi paikka: poeettisen, monimerkityksisen ja ajattelemaan laittavan sanan paikka on otsikossa. Se on kuin mainoslause, sen ympärillä on tilaa ja nautiskelua.

Laitoin kirjallisuus/journalismi kurssillamme luettavaksi tuon kuuluisaksi tulleen ohjaaja Olli Saarelan henkilökuva Imagessa. Verkkokeskustelussa tuli ilmi miten osuva ja monimielinen oli jutun otsikko "Protestantti".

Tosiaankin, lööpit eivät ole oikeasti enää aikoihin pysäyttäneet lukutaitoisia. Informatiiviset otsikot ovat tylsiä. Poeettinen sana, kun sen ympärille ostetaan paljon vapaata tilaa mediassa, niin, onhan se kaunis. Poeettinen sana on tässäkin tapauksessa se mikä jää. Voidaan jopa tyytyväisyydellä todeta, että kun juttuja ei lehdistä enää edes silmäillä (koska ne eivät ravitse) niin olennaisin jää - irrallinen, monimielinen, poeettinen otsikko.