TAISTELU JA LEMMENLEIKKI
Mies ja nainen loikoilevat tyydytettyinä vuoteella. He käyvät seuraavan sananvaihdon:
- Aina sama häkkilinnun laulu. Aa, äl, koo, uu.
- Antaudun luovan kohtalon uriin.
- Avoin luonne kantaa uskallusta. Aina luotan kultani uskollisuuteen.
Heillä on siis menossa keskusteluleikki, jossa lauseiden tulee muodostua tietyillä kirjaimilla alkavista sanoista.
Himon ja nautinnon välillä on se ero, että vain jälkimmäinen voi olla loputonta. Ja kun pariskunta on rakastellut, he palaavat koskettelun ja nonsensemaisen sanailun alueelle. Kyse on Elisa Salon novellista "Alkuaineet kohtaavat". Se on eroottinen fantasia, joka kertoo häkkitanssioista ja heidän rakkaudestaan - ja siitä kuinka sen käy ilman häkkiä.
Häkkitanssijoiden tulee ilmaista puhdasta himoa: sitä varten miehen ja naisen ei saa puhua toisilleen, ei koskettaa toistaan. He ovat taiteilijoita, ja heidän on jalostettava himoaan tanssia varten. Kaikki epäpuhdas palaa pois ja jäljelle jää puhdas himon alkuaine. Elisan novelli lähtee kuitenkin tilanteesta, jossa häkkitanssijat ovat saaneet toisensa. Häkit ovat pois, pomo on konkurssissa, he ovat viimeinkin yhtä. Ehkä siksi kaikki on turkoosia, on kesäloma ja toisensa tyydyttäneet olennot loikoilevat vuoteella.
Olen lukenut muutamaan kertaan tämän Elisan novellin, ensin tekstipajassamme Teletopeliuksessa ja sitten julkaistuna Täytetyssä näädässä (sieltä voitte lukea sen tämän kehittelyni taustaksi). Tämä eroottinen fantasia kertoo siitä, kuinka himo ja häkkien rajoitukset kuuluvat yhteen.
Mutta himon ohella tämä kertoo nautinnosta. Luulin ensin, että he ovat hämillään ja pitkästyneitä kun himo on kulutettu loppuun. Mutta novelli loppuu monimielisesti heidän väliseen sanaleikkiin. Muistin kirjallisuushistoriasta joitain verbaalisia lemmenleikkejä, joc d'amour, partnereiden välisiä verbaaleja kiistelyjä. Vesitetyssä muodossa niitä voi tunnistaa hollywoodromansseissa: tiedätte kyllä mitä se tarkoittaa, kun mies ja nainen ovat filmin alussa kohtuuttoman innokkaita kiistelemään keskenään.
Elisan novellissa verbaalisen lemmenleikin avainsanana on ilmaus "aina sama häkkilinnun laulu". He ovat onnellisia nyt, koska he sopivat keskenään eräänlaisista neljän kirjaimen kaltereista. Rajoituksesta, joka on samalla lupaus (A.L.K.U). Jokainen heidän sanomansa repliikki on tässä häkissä jo syntyessään:
- Arkana lähestyit, kelpuutit ujon. Astuimme luottavaisesti kotiimme unelmoimaan. Aamussa laiskassa kahvittelimme usein. Alati laukean kanssasi uudelleen. Ajattelen lapsia kehtoihin useita. Ai lav kisses... us. Always love kills us.
Mies ja nainen loikoilevat tyydytettyinä vuoteella. He käyvät seuraavan sananvaihdon:
- Aina sama häkkilinnun laulu. Aa, äl, koo, uu.
- Antaudun luovan kohtalon uriin.
- Avoin luonne kantaa uskallusta. Aina luotan kultani uskollisuuteen.
Heillä on siis menossa keskusteluleikki, jossa lauseiden tulee muodostua tietyillä kirjaimilla alkavista sanoista.
Himon ja nautinnon välillä on se ero, että vain jälkimmäinen voi olla loputonta. Ja kun pariskunta on rakastellut, he palaavat koskettelun ja nonsensemaisen sanailun alueelle. Kyse on Elisa Salon novellista "Alkuaineet kohtaavat". Se on eroottinen fantasia, joka kertoo häkkitanssioista ja heidän rakkaudestaan - ja siitä kuinka sen käy ilman häkkiä.
Häkkitanssijoiden tulee ilmaista puhdasta himoa: sitä varten miehen ja naisen ei saa puhua toisilleen, ei koskettaa toistaan. He ovat taiteilijoita, ja heidän on jalostettava himoaan tanssia varten. Kaikki epäpuhdas palaa pois ja jäljelle jää puhdas himon alkuaine. Elisan novelli lähtee kuitenkin tilanteesta, jossa häkkitanssijat ovat saaneet toisensa. Häkit ovat pois, pomo on konkurssissa, he ovat viimeinkin yhtä. Ehkä siksi kaikki on turkoosia, on kesäloma ja toisensa tyydyttäneet olennot loikoilevat vuoteella.
Olen lukenut muutamaan kertaan tämän Elisan novellin, ensin tekstipajassamme Teletopeliuksessa ja sitten julkaistuna Täytetyssä näädässä (sieltä voitte lukea sen tämän kehittelyni taustaksi). Tämä eroottinen fantasia kertoo siitä, kuinka himo ja häkkien rajoitukset kuuluvat yhteen.
Mutta himon ohella tämä kertoo nautinnosta. Luulin ensin, että he ovat hämillään ja pitkästyneitä kun himo on kulutettu loppuun. Mutta novelli loppuu monimielisesti heidän väliseen sanaleikkiin. Muistin kirjallisuushistoriasta joitain verbaalisia lemmenleikkejä, joc d'amour, partnereiden välisiä verbaaleja kiistelyjä. Vesitetyssä muodossa niitä voi tunnistaa hollywoodromansseissa: tiedätte kyllä mitä se tarkoittaa, kun mies ja nainen ovat filmin alussa kohtuuttoman innokkaita kiistelemään keskenään.
Elisan novellissa verbaalisen lemmenleikin avainsanana on ilmaus "aina sama häkkilinnun laulu". He ovat onnellisia nyt, koska he sopivat keskenään eräänlaisista neljän kirjaimen kaltereista. Rajoituksesta, joka on samalla lupaus (A.L.K.U). Jokainen heidän sanomansa repliikki on tässä häkissä jo syntyessään:
- Arkana lähestyit, kelpuutit ujon. Astuimme luottavaisesti kotiimme unelmoimaan. Aamussa laiskassa kahvittelimme usein. Alati laukean kanssasi uudelleen. Ajattelen lapsia kehtoihin useita. Ai lav kisses... us. Always love kills us.